SYNTYMÄNI

Synnyin sunnuntaina kello 00:05 helmikuun 8 päivänä 1998 huoneessa numero 12
Synnyttyäni kaulaani pistettiin kaulaketju jossa oli numero 183
1 + 8 + 3 = 12 (12 on onnenluku)
Paino 4130 g - Pituus 52 cm
Agpar pisteitä 8 - 9
1 KK

Hymyilin ekan kerran ja sain isin ja äidin sydänmet sulamaan
Nostin päätäni ekaa kertaa vaivatta
2 KK

Aloin nukkua täyspituisia yöunia (7 t)
3 KK

Käännyin tahallisesti masulleni sekä selälleni ekaa kertaa
Aloin jokeltaa ekaa kertaa sanoen: Kuuuuh Grrlllll
Löysin käteni ja ihmettelin niitä kovasti, välillä ne karkasivat näkyvistä ja mua harmitti
Kun olin hiukan käsilläni harjoitellut, opin tarttumaan esineisiin käsilläni
5 KK

Menin ekalle ulkomaanmatkalle isin ja äidin kanssa Norjaan.
Join ekaa kertaa tuttipullosta ihan itse, ja koska sain rintamaitoa join pelkästään vettä pullosta. Vesi onkin minusta todella ihanaa juomaa.
6 KK

Sain ekaa kertaa kiinteätä ruokaa. Se oli perunasose ja minua se inhotti kovasti. Sitten yritettiin banaania sekä muita ruokia joista mistään en tykännyt. Kun äiti lopulta hoksasi kokeilla mustikkasosetta, niin siihen ihastuin! Sillä totuttelin syömään kiinteitä ruokia ja pikkuhiljaa suostuin niitä muitakin maistamaan uudella asenteella.
7 KK

Istuin ekaa kertaa ilman tukea
8 KK

Nousin seisomaan ekaa kertaa pitäen jostakin kii ja pian sen jälkeen aloin kävellä tukia pitkin
10 KK

Sain ekan hampaani
11 KK

Nousin seisomaan ilman tukea ekan kerran
Sain tokan hampaani
12 KK

Tein ekaa kertaa jotain oikeasti älykästä äidin mielestä. Mulla aina lojui vesipullo lattialla josta join halutessa. Yks päivä kun vesi loppui pullosta, päätin kontata äidin luo, pullo kädessä, sit nousin seisomaan, ja ojensin pullon äidille jotta hän täyttäisi sen uudestaan. Kun äiti meni keittiöön, seurasin häntä ja hyräilin tyytyväisenä kiitokseksi kun äiti ojensi mulle täytetyn vesipullon! Äiti oli niin ylpeä sille yleensä vaan olin ruikuttanut taikka lussuttanut tyhjää pulloa! :-)
13 KK

Opin kävelemään ilman tukea.
14 KK

Opin heittämään palloa ja yleensäkin leikkimään yksinkertaisia yhteisiä leikkejä.
15 KK

Opin heiluttamaan ihmisille "näkemiin".
Opin keräämään lelut pois yhdessä äidin ja isin kanssa.
Ihastuin kaikkeen karvaiseen, erityisesti koiriin. Koiria nähtäessä aloin pitämään matalaa riemuitsevaa kurlutusta
16 KK

Opin pyytämään ruokaa itselleni, ja oikeastaan mitä tahansa muuta mitä halusin, osoittamalla ja sanomalla "Ymph Ymph".
Opin pyytämään ulkoilua: Tässä iässä minusta tuli himo ulkoilija. Aina vaan kun ovea vähänkin avattiin, olin menossa viivana ulos, ja hällä väliä oliko äiti tai isä lähellä! Joten heidän oli oltava tarkkana ettei ovea avattu hetkeksikään.
Yhtenä päivänä huomasin että äiti on kovasti jonnekin lähdössä ja oletin ilman muuta että hän ottaa minut mukaansa. Koska olin vaippasillani, ja tiesin että ulos mentäessä aina puetaan vaatteita päälle, vein pyykkikasasta löytämäni paidan (huom omani) ja vein äidille sanoen "Ymph - Ymph". Äiti heti ymmärsi että haluan että se puetaan päälle. Sen jälkeen hain yhden sukan ja vein senkin äidille "Ymph - Ymph". Äiti tajusi senkin pukea päälleni ja näytti kovin hämmästyneeltä, sillä en ollut tälläistä ennnen tehnyt. Mutta hämmästyksen ilme korostui entisestään kun paidan, vaipan ja yhden sukan varustuksella menin etuovea läpsyttämään "Ymph - Ymph". Näytin siis että uloshan voi nyt mennä kun on puettu päälle! Äiti oli valloittunut ja nosti minut syliinsä, ja menimme kertomaan isälle mitä fiksua olin tehnyt ekaa kertaa. Kertoessaan isille mun uskomattomasta tietoisuus taidoista, aloin vieläpä kaiken kukkuraksi isille heiluttamaan hei hei tyyliin. Sillä minulle oli selvää että äiti nyt on menossa kanssani ulos. Kova oli suuttumus kun totesin ettei näin ollut, vaan äiti meni yksin jonnekin muka tärkeään paikkaan, mutta lohdutti kovasti kun isi vei ulos ja oltiin kokonaiset neljä tuntia!
17 KK

Ruokailu alkoi olla hankalaa. Meillä oli siihen asti ollut tapana että äiti syöttää minua siks aikaa kun katselen lehteä (Vauva- ja eläin aiheiset lehdet oli lempparit), mutta tulin sellaiseen pisteeseen etten jaksannut enää lehtiä katsoa, halusin ihan ite syödä! Olinhan tälläistä halunnut jo vaikka kuinka kauan, mutta aina kun äiti antoi mun yrittää, sotku oli niin mahdoton ettei siitä mitään tullut. Mutta nyt koska lehtitemppu ei enää riittänyt ja alkoi meillä kaikilla olla kärsivällisyys lopullaan, päätti äiti että yritetään taas sillai että itse syön. Tiedettiin että sotkua tulee, mutta miten ikinä oppisin suht.koht. siististi syömään ellen saisi harjoitella? Tällä kertaa olivat käsien taidot kuitenkin kehittyneet niin hienosti että 90% astioiden sisällöstä päätyi tosiaankin suuhun asti ja minusta syöminen oli niin kivaa puuhaa etten pahemmin edes leikkinyt ruuallani. Tästä iästä lähtien siis söin ihan itse kaiken ruokani!
18 KK

Pukemisen alkeet kiehtoivat kovasti. Mulla saattoi mennä pari tuntia pelkästään sukkien kanssa touhutessa, kunnes lopulta sain kummatkin (yleensä eri paria, sukkia kun meillä lojui ympäriinsä) jalkaan ja esittelin ylpeänä isille ja äidille.
Ymmärrän jo aika hyvin mitä isi ja äiti tarkoittavat puhuessaan ja heistä alkaa vihdoin tuntua siltä että on jotain todellista järkeä selitellä minulle asioita.
Minulla on kova matkinta vaihe meneillään, haluan tehdä kaiken perässä.
Jouduin olemaan ekaa kertaa elämässäni erossa isistä ja äidistä vähän pidempään, kun he lähtivät kahdestaan viikoksi ulkomaille. Mutta koska Liisa-mummo on minulle myös rakas, viihdyin hyvin hänen hoidossaan täällä meillä kotona.
2½ V

Opin puhumaan kahden ja kolmen sanan lauseissa, esimerkiksi sanoin "Vauva tahtoo puuroa"
Opin täysin kuivaksi enkä tarvinut enää vaippaa kuin öisin, ja sekin vain varmuuden vuoksi
Minussa alkoi esiintyä ekaa kertaa ronkelimaisuutta ruuan suhteen ja ne jotka ennen meni alas kuin suurinta herkkua olivatkin yhtäkkiä kuulemma "myrkkyä"
Aloin etsimään rajojani, ja kun huomasin että rajoja oli tosiaankin olemassa koin ekaa kertaa totaalisia raivokohtauksia jossa heittäydyin maahan potkien kaikki mikä vaan läheltä osui. Äidin piti usein pitää minua väkisin sylissä jotten loukkaisi itseäni riehumisellani, josta vaan suutuin entistä enemmän
Nyt entistä enemmän halusin olla yhtä kykenevä ja osaava kuin isi ja äiti. Yritin esimerkiksi hakea ruokaa itse jääkaapista, tai ottaa mukilla vettä hanasta ja kun äiti ja isi estivät minua, johan siittä suutuin! Mutta onneksi äiti antoi minun usein auttaa häntä arkiaskareissa. Esimerkiksi kun laitoimme pyykit kuivumaan telineelle, minun vastuullani olivat sukat ja siitä olin onnellinen ja ylpeä.
Piirtämisen into jatkui, ja nyt tuli vaihe jolloin tykkäsin kynällä piirtää tavaroiden ääriviivoja. Käytin usein kättäni, tai sapluunaa... myös muki kelpasi ympyrän tekoon.