K E V O N I L U O N N O N P U I S T O

Kevon luonnonpuisto on tieteelle arvokas luonnonsuojelualue , joka perustettiin vuonna 1956 ja laajennettiin yli kaksinkertaiseksi vuonna 1982. Puiston pinta-ala on noin 710 km2. Alue pyritään säilyttämään luonnontilaisena. Yleisön liikkumista on tämän vuoksi voimakkaasti rajoitettu. Retkeily on kuitenkin mahdollista pitkin polkureittiä. Paikallisella väestöllä on tiettyjä oikeuksia luontaiselinkeinojen harjoittamiseen. Luonnonpuiston pohjoispäässä toimii monipuolista luonnontieteellistä tutkimusta tekevä Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevo.

Kevon luonnonpuistossa vaeltava retkeilijä kokee kurulaaksoa ympäröivän maiseman eli skaidin avaran laakeana, monin paikoin jopa yllättävän helppo kulkuisena erämaataipaleena, jossa vuorottelevat kuivat moreenikankaat, saappaita vaativat suopainanteet sekä sadesäällä liukkaat rapautumalouhikot. Paikoitellen maisema kuitenkin vaihtuu idästä ja lännestä purkautuvien jokiuomien takia jyrkiksi rinteiksi, joita on uuvuttavaa kavuta ylös alas keskikesän helteessä. Erä maatunnelmaa lisäävät skaidilta kuuluva kapustarinnan surumielinen viheltely, piekanan vihlova kirkaisu tunturikoivun latvasta, jokirannalta kantautuva rantasipin kaihoisa piipitys tai suolammelta kajahtava kuikan melodinen "laulu". Kaukana lännessä erottuvat yli 600 metrin korkeuteen kohoavat Paistuntureiden pyörölaet, joiden rinteillä voi viileinä kesinä olla kauan säilyviä lumilaukkuja. Paljon etääpänä pohjoisluoteessa siintävät Norjan kuuluista lumihuippuiset gaissa-tunturit. Kevon laaksoa skaidilta lähestyvä retkeilijä saapuu kuin varkain jättiläismäiseen, kutakuinkin kopillis-lounaissuuntaisen kanjonin reunalle, jonka pojalla virtaa vähävetinen Kevojoki. Kurulaakso on pohjoisosassaan, joen alajuoksulla, leveän u-mainen, mutta Njâggal-järvien pohjoipuolisella harjanteella, josta avautuu etelään silmänkantamattomiin hivelevän kaunis järvimaisema . Luobmos-järviltä saapuva retkeilijä taas haukkoo henkeään Ruohtir-tunturit ohitettuaan huomatessaan äkkiä olevansa kesymättömän kanjonin etelärenalla, "Kevonseinällä", josta pohjoiseen avautuva näköala tarjoaa järvilampareita ja hitaasti jokeen vyöryviä sorakeiloja kuunmaisemaa muistuttavana panoraamana.

Teksti: © Karttakeskus Oy