Voi ei, siellä potkii vauva!

Maila-Katriina Tuominen
Aamulehti uutiset

Totta se on. Andrea Fryerin muotokuvaratkaisu on omaperäinen. Hän seisoi kaksi tuntia maanantaina mustan laatikon sisäpuolella. Vain vatsa eli tärkein näkyi yleisölle. Ja vatsan sisällä on vielä syntymätön, jonka varhainen potretti ihastutti lapsia. Teoksen nimi on Taiteilijan kaksoiselämä.
(Kuva: Ilkka Laitinen - Aamulehti)

Ei! Älä nyt narraa. Miten se on mahdollista? Me kuuntelemme puhisevia, lotisevia, säkättäviä ja vellovia ääniä, jotka lähtevät pussimaisesta hahmosta. Hahmo tunkee ulos suuresta mustasta laatikosta ja liikkuu hiukan.

Lapset ja minä tuijotamme sitä ihmeissämme - ja oivallettuamme, mistä on kyse. Olemme kunnioittavasti hiljaa.

Edessämme liikkuu oikea vatsa ja sen nahkaa venyttää jokin sisälläpotkiva: se on vauva, sanoo joku kirkassilmä.

Ei voi, mistä tiedät, ihmettelee toinen.

En mä kyllä ainakaan uskalla koskea. Mutta pienet kädet kurottuvat kohti vatsaa. Jokainen haluaa koettaa, onko se elävän ihmisen ihoa ja onko se oikea.

On, on.

Andrea Fryer on antanut teokselleen nimen Taiteilijan kaksoiselämä. Hän on tuleva äiti, jonka vatsassa liikkuva on tietääkseni ensimmäinen, joka Suomessa on saanut näin varhaisessa vaiheessa omakuvansa esille. Tosin vasta verhottuna.

Näin ihmeellisiä asioita voi kohdata näyttelyssä, jonka aiheena on muotokuva. Vatsa löytyy Sara Hildnin taidemuseon Minun kuva sinun kuva -näyttelystä Tampereelta.

Hiiskumatta odottaen

Hetkeä ennen vatsan ihmettä olemme todistaneet toisen ihmeen. Muodonmuutoksen.

Puolensataa silmäparia tuijottaa herkeämättä outoa hahmoa. Se on työnnetty Hildnin taidemuseon pääsaliin kärryillä. Hahmo on verhoutunut vihreään makuupussiin, sen kasvoina on valkoinen japanilainen naamio. Se on kuin toukka, joku suputtaa toisen korvaan.

Hitaasti, hyvin hitaasti hahmo kuoriutuu vihreästä suojakerroksestaan ja sitten kuulu lasten syvä huokaus ja tirskahdukset. Sehän on - enpä kerrokaan, koska se veisi oivaltamisen riemun seuraavalta Helinä Hukkataipaleen performanssin esityskerralta.

Jotakin voitte aavistaa, kun paljastan, että hänen teoksensa nimi on Kolmet kasvot.

Oikeastaan siihen kuuluvat neljännetkin: katsojan omat kasvot.

Sekin kiherryttää pieniä katsojia, jotka istuvat hämmästyttävän keskittyneinä puolipiirissä lattialla.

Vielä vähän taaksepäin

Tämä juttu etenee nurinpäin, siis lopusta alkuun, sillä ennen Helinä Hukkataipaleen esitystä on museonjohtaja Timo Vuorikoski astunut reippaasti nuoren yleisönsä eteen ja kertonut, mitä kaikkea museossa oikein on ja missä he kaikki ovat mukana.

Timo Vuorikoski ei ole hetkeäkään väheksynyt yleisöään. Hän puhuu täsmälleen samalla tavalla lapsille kuin meille aikuisillekin. Hän on jo oppinut, missä todellinen viisaus asuu.

- Meillä on ollut ilo ja kunnia kutsua kaikkien Tampereen päiväkotien lapset näyttelyymme, hän sanoo.

Täsmälleen saman ja samanlaisen kutsun ovat saaneet myös Tampereen taiteilijaseuran jäsenet, siis taiteen ammattilaiset.

- Me olemme halunneet asettaa lasten ja ammattilaisten teokset esille samaan tilaan, rinnakkain. Näin osoitamme myös sen, miten merkittävänä pidämme päiväkotien tekemää työtä kuvataiteen ja luomisen saralla, Timo Vuorikoski vakuuttaa.

Ja lapset jaksavat kuunnella.

Pienet päät kääntyvät juuri sinne, minne kookas seisova aikuinen haluaa.

On täällä Ahtisaarikin

Hyvässä seurassa näyttää olevan presidentti Martti Ahtisaarikin. Hänen muotokuvansa maalannut Kimmo Kaivanto on antanut näyttelyyn luonnoksia jo valmiista teoksesta. Lapsia tuijottaa koristeellinen herra, jonka muotokuvantekijää ei tunnetta. Kuvassa on joka tapauksessa kunnon mies Kustaa III, jota Tampere saa kiittää olemassaolostaan.

Lapset kääntyvät melkein 90 astetta, ja Timo Vuorikoski näyttää vanhaa, tummaa maalausta.

Siinä on Erkki Kuloveden tekemä muotokuva äidistään.

Monet ovat maalanneet juuri äitiään ja aika monet myös lapsiaan, hän opettaa.

Kutsun avajaisiin on saanut myös kuvanveistä Ossi Somma, joka supisee ylpeänä korvaani, miten joku lapsista oli tunnistanut hänen tekemänsä omakuvan.

Kun se on niin sun näköinen, oli perustelu. Ja sehän on aivan totta.

Minun kuva sinun kuva -näyttely on mainio johdatus sekä muotokuvataiteen että henkilökuvauksen taidehistoriallisiin vaiheisiin.

Tätä puolta tukee pieni, pedagoginen näyttely, joka koostuu painokuvista.

Vanhin on egyptiläisen kuningatar-kaunottaren Nefertitin muotokuva, joka tällä hetkellä on nähtävissä Berliinissä.

Kuvarivin päässä erottuu suomalaisen Helene Schjerfbeckin omakuva.

Mutta voi muotokuva olla ihan toisenlainenkin. Ahjolan päiväkodin lapset ovat kuvanneet kavereitaan karhuina, keijuina, maalivahteina ja vampyyreinä. Muotokuvia nekin ja kenties osuvampia kuin tarkinkaan valokuva.

Menkää ja tarkistakaa itse.

Näyttely on avoinna 5. huhtikuuta asti.

Se näkyy myös Tampereen kaduilla. Maximedia-mainostauluissa on esillä joulukuun ajan julisteita, jotka ovat lasten synnyttämiä.

Annan palautetta tästä jutusta
 

[Etusivu] [Uutiset] [Urheilu] [Lehtipiste] [Tampere-Info] [Lukijan palsta] [Nuoret]
[Teatteri] [Elokuva] [Mansen gallup] [Aamulehti opetuksessa] [Mummon Kammari]
[Näin käytät Verkko-Aamulehteä] [Tietoja Aamulehdestä] [Salasanan vaihto] [Palaute]


Copyright © 1997 Kustannus Oy Aamulehti