Oh my, theres a baby in there!

Maila-Katriina Tuominen
Aamulehti uutiset

Yes it's true. Andrea Fryer's choice for a self portrait is orginal. On monday, she stood two hours inside a black box. Only the most important part, the stomach, was visible to the public. Inside, an unborn, whos' early portrait delighted the children. The name of the work is An artists double life.
(Kuva: Ilkka Laitinen - Aamulehti)

No! You're kidding me. How is it possible? We listen to squelching, pumping sounds coming from the pouch like figure. It protrudes from a large black box and moves a bit.

The children and I stare in disbelief - and soon realize whats going on. We fall into a respectful silence.

Before us is a genuine stomach and something moves inside: "It's a baby", says a little bright eye.

"It can't be, how do you know?" asks another.

"I'm sure not gonna touch it". But soon dozens of little hands reach out towards the belly. Everyone wants to feel if it's for real, if it is truly living skin.

It is, it is!

Andrea Fryer has named her work An artists double life. She is an expecting mother, inside of her the first known finn to have their portrait displayed at such an early stage. Though hidden still.

This is one of the wonders you can find at this exhibition, the theme being "Self portrait". You can find the belly at the Sara Hilden art museum at the "My picture, your picture" exhibition in Tampere.

Hiiskumatta odottaen

Hetkeä ennen vatsan ihmettä olemme todistaneet toisen ihmeen. Muodonmuutoksen.

Puolensataa silmäparia tuijottaa herkeämättä outoa hahmoa. Se on työnnetty Hildnin taidemuseon pääsaliin kärryillä. Hahmo on verhoutunut vihreään makuupussiin, sen kasvoina on valkoinen japanilainen naamio. Se on kuin toukka, joku suputtaa toisen korvaan.

Hitaasti, hyvin hitaasti hahmo kuoriutuu vihreästä suojakerroksestaan ja sitten kuulu lasten syvä huokaus ja tirskahdukset. Sehän on - enpä kerrokaan, koska se veisi oivaltamisen riemun seuraavalta Helinä Hukkataipaleen performanssin esityskerralta.

Jotakin voitte aavistaa, kun paljastan, että hänen teoksensa nimi on Kolmet kasvot.

Oikeastaan siihen kuuluvat neljännetkin: katsojan omat kasvot.

Sekin kiherryttää pieniä katsojia, jotka istuvat hämmästyttävän keskittyneinä puolipiirissä lattialla.

Vielä vähän taaksepäin

Tämä juttu etenee nurinpäin, siis lopusta alkuun, sillä ennen Helinä Hukkataipaleen esitystä on museonjohtaja Timo Vuorikoski astunut reippaasti nuoren yleisönsä eteen ja kertonut, mitä kaikkea museossa oikein on ja missä he kaikki ovat mukana.

Timo Vuorikoski ei ole hetkeäkään väheksynyt yleisöään. Hän puhuu täsmälleen samalla tavalla lapsille kuin meille aikuisillekin. Hän on jo oppinut, missä todellinen viisaus asuu.

- Meillä on ollut ilo ja kunnia kutsua kaikkien Tampereen päiväkotien lapset näyttelyymme, hän sanoo.

Täsmälleen saman ja samanlaisen kutsun ovat saaneet myös Tampereen taiteilijaseuran jäsenet, siis taiteen ammattilaiset.

- Me olemme halunneet asettaa lasten ja ammattilaisten teokset esille samaan tilaan, rinnakkain. Näin osoitamme myös sen, miten merkittävänä pidämme päiväkotien tekemää työtä kuvataiteen ja luomisen saralla, Timo Vuorikoski vakuuttaa.

Ja lapset jaksavat kuunnella.

Pienet päät kääntyvät juuri sinne, minne kookas seisova aikuinen haluaa.

On täällä Ahtisaarikin

Hyvässä seurassa näyttää olevan presidentti Martti Ahtisaarikin. Hänen muotokuvansa maalannut Kimmo Kaivanto on antanut näyttelyyn luonnoksia jo valmiista teoksesta. Lapsia tuijottaa koristeellinen herra, jonka muotokuvantekijää ei tunnetta. Kuvassa on joka tapauksessa kunnon mies Kustaa III, jota Tampere saa kiittää olemassaolostaan.

Lapset kääntyvät melkein 90 astetta, ja Timo Vuorikoski näyttää vanhaa, tummaa maalausta.

Siinä on Erkki Kuloveden tekemä muotokuva äidistään.

Monet ovat maalanneet juuri äitiään ja aika monet myös lapsiaan, hän opettaa.

Kutsun avajaisiin on saanut myös kuvanveistä Ossi Somma, joka supisee ylpeänä korvaani, miten joku lapsista oli tunnistanut hänen tekemänsä omakuvan.

Kun se on niin sun näköinen, oli perustelu. Ja sehän on aivan totta.

Minun kuva sinun kuva -näyttely on mainio johdatus sekä muotokuvataiteen että henkilökuvauksen taidehistoriallisiin vaiheisiin.

Tätä puolta tukee pieni, pedagoginen näyttely, joka koostuu painokuvista.

Vanhin on egyptiläisen kuningatar-kaunottaren Nefertitin muotokuva, joka tällä hetkellä on nähtävissä Berliinissä.

Kuvarivin päässä erottuu suomalaisen Helene Schjerfbeckin omakuva.

Mutta voi muotokuva olla ihan toisenlainenkin. Ahjolan päiväkodin lapset ovat kuvanneet kavereitaan karhuina, keijuina, maalivahteina ja vampyyreinä. Muotokuvia nekin ja kenties osuvampia kuin tarkinkaan valokuva.

Menkää ja tarkistakaa itse.

Näyttely on avoinna 5. huhtikuuta asti.

Se näkyy myös Tampereen kaduilla. Maximedia-mainostauluissa on esillä joulukuun ajan julisteita, jotka ovat lasten synnyttämiä.

Annan palautetta tästä jutusta
 

[Etusivu] [Uutiset] [Urheilu] [Lehtipiste] [Tampere-Info] [Lukijan palsta] [Nuoret]
[Teatteri] [Elokuva] [Mansen gallup] [Aamulehti opetuksessa] [Mummon Kammari]
[Näin käytät Verkko-Aamulehteä] [Tietoja Aamulehdestä] [Salasanan vaihto] [Palaute]


Copyright © 1997 Kustannus Oy Aamulehti